Kissaratikan tarina alkaa kuolemalla vuoden 2020 alkupuolella.
Lyhyellä aikavälillä menentin rakkaat kissani Mansonin ja Morrisonin vanhuudensairauksille.
Luonani vierailleiden hoitokissojen antamasta terapiastahuolimatta,
suru oli edelleen suunnaton.
Katselin netistä kissavideoita monia tunteja
ja mietin että olisi kiva saada puhelimeen taustakuvaksi itse piirrettyjä kissoja.
Joten pian myös piirsin kissoja. Kissoja kissoja kissoja.
Ensimmäisen kissaryhmän piirsin luonnostelematta tai sen suuremmin miettimättä,
en ollut tyytyväinen. Halusin enemmän säännöllisyyttä.
Kissaryhmä 1
Siispä toinen kissaryhmä sai avukseen taulukon, josta kissoille arvoin ilmeitä.
Käytin myös sabluunaa, että kissat olisivat mahdollisimman samanmallisia,
mutta siitä en sittenkään innostunut,
eikä tämäkään ryhmä sopinut taustakuvaksi.
Ihan liikaa säännöllisyyttä.
Kissaryhmä 2
Taulukko pysyi mukanani kolmanteen kissaryhmään ja sai seurakseen nopan,
jolla arvoin kissojen silmät. Ovatko ne isot vai pienet, viirut vai pallot sekä mihin suuntaan katsovat. 2021 alkuvuodesta näitä kissoja piirsin työpajalla
ja kolmannesta kissaryhmästä moni kävikin etsimässä päivään sopivan fiiliskissan.
Sain myös viimeinkin puhelimeeni tautakuvan.
Kissaryhmä 3
Toukokuun lopulla kuntouttavan työtoiminnan ohjaajani kysyi,
että olenko kuullut taideratikan suunnittelukilpailusta.
Aivan ensimmäisenä mietin että voisiko minulla voimat riittää noin isoon työhön
ja jos kävisi niin että pääsisin sijoille kilpailussa, miten kestän sen mahdollisen julkisuuden.
Entä millaisella työllä osallistuisin.
Olisiko jotain mikä liittyisi Tampereeseen vai jotain ihan muuta.
Kissaratikka taisi olla ihan ensimmäinen idea, mutta mietin muitakin vaihtoehtoja,
kuten esimerkiksi vihreätä lehvästöä, metsäisää siluettikuvaa Tampereen maamerkeillä,
ilvestä sekä mustaa makkaraa. Ilves oli vaihtoehtona siksi, että pidän eniten eläinten piirtämisestä
ja tutkiessani faktoja, en oikein löytänyt muita Tampereeseen liittyviä eläimiä kuin ilveksen
mutta se tuntui painottuvan turhan paljon jääkiekkomaailmaan.
Mustamakkara puolestaan oli suosikkini vaihtoehdoista,
miten hienoa olisi jos raiteilla kulkisi iso mustamakkara.
Hylkäsin ajatuksen, koska en uskonut osaavani tehdä mustaamakkaraa tarpeeksi hyvin
ja lopputulos olisi kohtalokkaan makaaberi.
Lopulta tuumasin etten osallistu Tampereeseen liittyvällä työllä,
koska niitä varmaan muutenkin on kilpailussa paljon.
Kissoja kiva piirtää, kissoilla on paljon faneja, mustat kissat best, minä teen kissaratikan.
No todellakin tuumin. Kahden kuukauden ajan! Kun olin päättänyt uskaltaa osallistua,
kilpailutöiden palautukseen oli enää vain kaksi viikkoa!!
Piirsin ihan hulluna kissoja. En piirtäessä ehtinyt fiilistellä ja värittää kissoja,
väritys pitäisi sitten tehdä paintilla.
Hetken aikaa harkitsin värikkäitä kissoja,
mutta mustat kissat olivat muutenkin olleet kissapiirrosteni pääosassa
ja pohdiskelin myös että mustilla kissoilla kokonaisuus olisi huomattavasti selkeämpi.
Tietenkin hyödynsin tässäkin aiempien kissojen kanssa käytettyä ilmetaulukkoa.
Kissaratikalle tein oman taulukkonsa,
johon laitoin kaikki parhaimmat ja selkeimmät ilmevaihtoehdot.
Kilpailun ohessa oli annettu ratikan vaunujen sivupiirros, johon kissoja piirsin ja mallailin.
"Tuonne nuo, tuonne menee noin monta, tähän tälläinen ryhmä..".
Lopulta piirrettyjä kissoja oli 151.
Ihastelin hetken aikaa kuinka paljon kissoja nyt tuli piirrettyä,
kun jo piti palata hommiin.
Skannasin kissat koneelle ja aloin siistimään niitä,
milläs muulla kuin paintilla.
Mainittakoon nyt tässä, että olen melko vanhanaikainen piirtäjä,
tykkään kynästä ja paperista, eikä minulla ole oikeastaan yhtään kiinnostusta
tai motivaatiota opetella käyttämään mitään vähääkään haasteellisempia piirustusohjelmia,
joten paint on luottopiirto-ohjelmani ollut aina.
Siistin myös ratikan sivuprofiilinsommittelua varten, koska aikaahan minulla oli ihan liikaa!
Käsin piirrettyjen kissojen koot eivät ihan sopineet kaikkiin ratikan pintoihin
ja kissoja piti venytellä, kutistaa ja kasvattaa sopivammiksi, että yleisilme olisi yhtenäinen.
Eli pikselimössö oli taattu. Kissat sitten vain siistintään.
"Aika loppuu, ei voi luovuttaa, kiire kiire, haha jollain kissoilla osallistun,
ne kyllä nauraa minut pihalle sieltä varmana, ihme räpellystä tämä on kyllä nyt sitte saatana,
ei tämä lopu ikinä, millä värillä teen taustan?!"
Kansa oli jo kauan huudellut pinkkiä ratikkaa ja se kyllä houkutteli,
mutta tuntui jo hieman liian selkeältä äänten kalastelulta, joten luovuin ajatuksesta.
Hyvin pian tulin tulokseen että haluan kunnioittaa ratikan punaista väriä
jonka kansa oli aiemmin äänestyksellä valinnut.
3.8.2021 lähetin valmiin työn vain muutamaa tuntia ennen kuin kilpailu olisi sulkeutunut.
.jpg)
2.jpg)
